EDUNVALVONTAFOORUMIN VAIHEITA - HYVÄ, PAHA LOBBARI  

 Tarve lobbarien maineenpuolustukseen tuli, kun rikastuneet liikemiehet Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari yms. alkoivat Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksellään vaikuttaa valikoitujen ehdokkaiden vaalirahoituksella vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Puuhamiehenä hääräsi Nokian entinen näyttelypäällikkö Tapani Yli-Saunamäki.

Tästä vaalivaikuttamisesta syntyi laajaa julkista huomiota, joka oli negatiivista. Lobbari-sana sai huonon kaiun.

Kysehän ei ollut varsinaisesta asiakohtaisesta lobbauksesta vaan vaalitulokseen vaikuttamisesta. Suuryritysten yhteiskuntavastaavina työskennelleet Berth Sundström (GSK GlaxoSmithKlein) ja Max Mickelsson (Microsoft) huolestuivat edunvalvonnan maineesta ja työnsä vaikeutumisesta. Poliitikot alkoivat karttaa tapaamisia.

Foorumi syntyy tarpeeseen

Sundström ja Mickelsson värväsivät FT Lasse Lehtisen kehittelemään lobbarien maineenparannusta. Lehtinen panikin toimeksi. Hän mm. kokosi marraskuussa 2010 kansallismuseon ison auditorion täyteen alan väkeä kuulemaan arvovaltaisia alustajia, mm. nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb.

Tilaisuuden vauhdittamana syntyi Edunvalvontafoorumi, Suomen lobbarien vapaamuotoinen piiri. Lehtinen puhui Kreabin silloisen toimitusjohtajan Matti Saarisen vetämään foorumia.

Foorumi määriteltiin niin, että sitä ei rekisteröidä, siinä ollaan henkilöinä ei taustayhteisöjen edustajina, siinä ei ole varsinaista hallintorakennetta, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kylläkin sekä aktiivisia toimijoita kiinnostuksen ja innostuksen mukaan. Foorumiin ei liitytä vaan siihen osallistutaan.

Alun perin, Lehtisen aikana foorumi keräsi osallistumismaksua. Näin tehtiin kerran Saarisen aikanakin, jotta saatiin joitakin pieniä kuluja katettua. Joillakin osallistujilla oli vaikeuksia saada organisaatiotaan maksamaan rekisteröimättömälle yhdistykselle.

Edunvalvonta kuuluu demokratiaan

Tarkoituksena oli alusta pitäen avoimuutta korostaen ja osoittaen parantaa edunvalvonnan mainetta, oikeutusta ja yleistä hyväksyntää. Lobbaus oli sanana tuolloin niin ryvettynyt, että foorumi vältti pitkään sen käyttöä ja puhui mieluummin edunvalvonnasta korostaen sloganillaan, että ”Edunvalvonta kuuluu demokratiaan”.

Perustelua jatkettiin: ”Viisas päättäjä kuuntelee erilaisia mielipiteitä, toisistaan poikkeaviakin, punnitsee niitä ja päättää harkintansa mukaan.” Periaatteet viestinnällistettiin 2011”Edunvalvojan huoneentauluksi”, one-pageriksi, joka tuli ahkeraan käyttöön.

Edunvalvontafoorumi lähti siitä, että ministeriöiden tulee palvella kansalaisia ja kansanedustajilla tulee olla täysi vapaus tavata, keitä haluavat ja aiheellisiksi katsovat. Kansanedustajien tapaamisoikeutta ja -mahdollisuuksia ei tule eksplisiittisesti eikä implisiittisesti millään muodoin rajoittaa.

Edunvalvonnan eettiset periaatteet

Osoittaakseen avoimuuttaan ja vastuullisuuttaan Edunvalvontafoorumi laati ja julkaisi vuonna 2014 ”Edunvalvonnan eettiset periaatteet”, johon kerättiin allekirjoitukset käytännössä kaikilta Suomen merkittäviltä lobbareilta.  Periaatteiden luonnostelussa Eurofactsin väki teki paljon työtä, samoin puheenjohtaja Saarinen.

Kahdessa aallossa koottu allekirjoittajien lista osoittaa, että joukko koostuu monenlaisista lobbareista, yritysten sisällä toimivista, viestintätoimistojen ammattilaisista, elinkeinoelämän ja ammattiliittojen toimihenkilöistä. SAK:n edustaja oli alusta lähtien aktiivisesti mukana, mutta EK aluksi kaihtoi lobbarileimaa eikä tahtonut henkilöitään mukaan.

Foorumin edunvalvonnan eettiset periaatteet saivat muitakin yhteisöjä, mm. ProComin innostumaan ohjeiden laadintaan. Puheenjohtaja Saarinen totesi Kauppalehdelle, että antaa tulla vaan, mennään sitten tiukimman mukaan.

Yhtenäinen kanta keskustellen

Foorumi kokoontui keskusteluihin, joissa muodostettiin yhtenäistä kantaa. Isännät vaihtelivat.

Vieraanvaraisuudesta saatiin nauttia mm. YLE:ssa, SAK:ssa, Finanssiala ry:ssä, Billnäsissä, Kreabissa, PMI:ssa ym. Vieraspuhujina esiintyivät mm. eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, eduskunnan apulaispääsihteeri ja avoimuusasiaa valmistellut Timo Tuovinen, ministeri Olli-Pekka Heinonen jne. Kokoontumisia on pääsääntöisesti noin neljä kertaa vuodessa.

Kesällä 2013 Edunvalvontafoorumi järjesti SuomiAreenalla Porissa runsaasti yleisöä vetäneen keskustelutilaisuuden ”Osaako Suomi lobata?”. Monimerkityksinen otsikko oli ajankohtainen: Suomi oli kärsinyt tappioita EU:ssa tehottoman ja liian myöhään käynnistetyn lobbauksen takia.  SuomiAreenan tilaisuuteen Porin Iso Karhu -kauppakeskuksen suureen aulaan foorumi teetti seisovan roll-upin, joka tiivisti foorumin idean ja tarkoituksen.

Avoimuus vai kyttäys

Edunvalvontafoorumi suhtautui ensin varovaisen kriittisesti lobbaussäännösten määräämiseen lailla. Tästä puheenjohtaja Saarinen, varapuheenjohtaja Reija Hyvärinen ja Harri Järvinen keskustelivat mm. oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin kanssa tammikuussa 2012, ja Saarinen oli kuultavana eduskunnassa.

Syy oli ajatus kansanedustajien ns. tapaamisrekisteristä, johon heidät olisi velvoitettu kirjaamaan kaikki tapaamisensa. Tämä on käytäntö mm. EU:ssa, jonka rekisterin valmistelussa europarlamentaarikko Alexander Stubbilla oli keskeinen vaikutus.

Edunvalvontafoorumi kaihtoi silloin tätä, koska sen tausta-ajatuksena ei koettu olevan avoimuus vaan kyttääminen, tietynlaisten aktivistipiirien pyrkimys estää kansanedustajia tapaamasta heidän vastustamiaan tahoja ja ottaa vastaan tietoa. Tämä on johtanut EU:ssa siihen, että kun aggressiiviset NGO-ryhmät tarkastavat europarlamentaarikkojen tapaamislistoja, he aloittavat ankaran maalituksen.

Ne eivät tietenkään voi kieltää europarlamentaarikkoilta tapaamisia, mutta monet kiireiset parlamentaarikot karsivat pois nuo tapaamiset välttyäkseen turhalta harmilta. Voi käydä niin, että vaikkapa metsäteollisuuden, tupakan, alkoholin, turpeen yms. edustajien tapaamispyynnöt torjutaan. Tietoa jää puuttumaan, syntyy demokratiavaje.

Edunvalvontafoorumi eikä merkittävä osa kansanedustajista kannattaneet kansanedustajien tapaamisrekisteriä. Suomen lainsäädäntöön, joka tuli voimaan vuonna 2024, tällaista kansanedustajien tapaamisrekisteriä ei tullutkaan, vaan vaikuttamista avataan aiheiden kautta.

Puheenjohtajaksi Yli-Huttula – suhtautuminen sääntelyyn lieventyi

Finanssialan isännöimässä Edunvalvontafoorumin kokouksessa puheenjohtaja Matti Saarinen esitti joulukuussa 2016 seuraajakseen Finanssialan viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tuomo Yli-Huttulaa. Varapuheenjohtajaksi valittiin Riikka Railimo Teostosta.

Edunvalvontafoorumi on pohtinut tapaamisessa myös niin sanottua pyöröovi -ilmiötä. Näin tapahtui esimerkiksi keväällä 2017, kun Teoston isännöimässä tilaisuudessa teemaan pureutui silloinen SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm, joka oli siirtynyt lobbarin hommista politiikkaan.

Yli-Huttulan aikana alettiin rohkeasti ajaa puhdistetun lobbari-sanan käyttöä. Sana ilmaantui lopulta jopa avoimuusrekisterilain perusteluihin. Lobbaus alettiin kokea hyväksyttäväksi, kunhan noudatetaan hyviksi koettuja periaatteita. Yleinen ilmapiirikin on muuttunut. Aseteollisuuskin nähdään nykyään eettiseksi sijoituskohteeksi.

Yli-Huttula alkoi myös haastaa lobbarikenttää suhtautumisessa lakiin pohjautuvaan lobbauksen sääntelyyn. Perusteluna oli muun muassa se, että vaikuttamistyötä tekevien ammattilaisten kannalta on tärkeää, että turha salamyhkäisyys häviää lobbauksen ympäriltä. Sääntelyn avulla lobbauksesta tulee toivottavasti arkipäiväisempää ja ymmärrettävämpää. Myös lobbareiden itsensä kannalta tärkeä arvo on myös se, että vaikuttamistyö tulee näkyvämmäksi ja sen arvostus kasvaa.

Kantavana ajatuksena oli se, että Suomi ei tarvitse lobbauksen avoimuusrekisteriä siksi, että lobbaus olisi meillä salakähmäistä kabinettipuuhastelua, vaan siksi, että siitä tulisi avoimempaa ja ymmärrettävämpää. Muutamat järjestöt ovat jo pitempään avanneet verkkosivuillaan lobbaustaan.

Foorumi kävi paljon keskusteluja sääntelyyn liittyvistä uhista, mutta lopulta näki siinä enemmän mahdollisuuksia.  Lobbauksen sääntelyn ja erityisesti lobbarirekisterin tarpeellisuuden arviointi oli kirjattu tavoitteeksi Suomen avoimen hallinnon II kansalliseen toimintaohjelmaan vuosille 2015 – 2017.

SuomiAreenalla Edunvalvontafoorumi oli vuonna 2018 ”Hyvä, paha lobbari” -teemalla. Yleisötilaisuudessa pohdittiin, mikä on lobbauksen tila tänä päivänä ja millainen merkitys lobbareilla on demokratialle.

Keskusteluun osallistuivat Kreab-viestintätoimiston toimitusjohtaja Mikael Jugner, kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari, Ylen syksyllä aloittava toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, apulaisprofessori Emilia Korkea-aho, valtiotieteiden tohtori Anders Blom sekä Yli-Huttula. Keskustelussa viritettiin, että tarvitaanko lobbaukseen uutta sääntelyä. Myös pohdittiin, miten varmistetaan, että demokraattisesti valitut päättäjät kuuntelevat aidosti eri tahoja ennen päätöksentekoa.

Foorumi tarjosi asiantuntemustaan valmisteluun

Edunvalvontafoorumi viestitti päättäjien ja virkamiesten suuntaan, että haluavansa tarjota asiantuntemusta ja kokemusta mukaan valmisteluun, jos sääntelyä ryhdytään valmistelemaan.

Vuonna 2017 valtioneuvoston kanslia tilasi selvityksen oikeustieteen tohtori Emilia Korkea-aholta ja väitöskirjatutkija Paul Tiensuulta, mitä eri ratkaisumalleja kansainvälisesti lobbareiden sääntelystä ja rekisteröinnistä on käytössä. Syyskuussa 2018 selvitys luovutettiin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle. Raportissa vertailtiin, millaista sääntelyä eri maissa on. Tutkijoiden raportti ei suoraan ottanut kantaa, tulisiko Suomeen saada lobbarirekisteri.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko oli alkuvuodesta 2019 aloitteellinen, että eduskunta käynnisti avoimuusrekisterin valmistelun. Risikon johtama työryhmä esitti jo maaliskuussa 2019 yksimielisesti, että Suomeen on luotava lakisääteinen avoimuusrekisteri (lobbarirekisteri). Työryhmän mukaan rekisterin luominen on kirjattava seuraavaan hallitusohjelmaan. Työryhmässä oli edustettuna kaikkien eduskuntaryhmien lisäksi tutkijoita sekä Edunvalvontafoorumin edustajana Tuomo Yli-Huttula.

104 lobbaria allekirjoitti vetoomuksen rekisterin puolesta

Edunvalvontafoorumi luovutti puhemies Risikolle 28.2. vetoomuksen avoimuusrekisterin tarpeesta. Vetoomuksen allekirjoitti 104 lobbauksen ja edunvalvonnan ammattilaista.

”Pidämme tärkeänä, että eduskunta on aloittanut pohjustamaan avoimuusrekisterin valmistelua. Suunnitelmissa on avoimuusrekisteri, johon ammattimaista edunvalvontaa tekevät tahot, kuten toimialojen etujärjestöt, elinkeinoelämä, palkansaajaliike, kansalaisjärjestöt, yritykset, lakiasiaintoimistot, konsultit ja vaikuttajaviestintätoimistot rekisteröityisivät.”

Vetoomuksessa korostettiin, että avoimuusrekisteri on erotettava muista lobbausta säätelevistä toimenpiteistä kuten tapaamispäiväkirjoista. ”Avoimuusrekisterin toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää, että lobbausta harjoittavat organisaatiot ovat mukana lainsäädännön valmistelussa, jonka on määrä alkaa seuraavan vaalikauden alussa. Valmistelun on oltava avointa ja huolellista.”

Antti Rinteen hallitusneuvottelujen alussa nousi julkinen kohu, kun virallisina hallitusneuvottelijoina oli muutamia vaikuttajaviestintätoimistojen palveluksessa olevia puoluevaikuttajia. Ilta-Sanomien haastattelussa Tuomo Yli-Huttula peräsi kaksilla raiteilla toimimisen lopettamista.  ”Poliittisen taustan omaavan lobbarin olisi hyvä toimia korkeintaan asiantuntijaroolissa kutsuttuna.  Vierastan sitä, että poliittisen taustan omaava lobbari istuisi työryhmässä varsinaisena jäsenenä, Yli-Huttula arvioi.

Yli-Huttula ei uskonut, että kaksoisroolissa oleva lobbari pyrkisi tietoisesti sekoittamaan roolejaan tai pyrkimään epäeettisesti, mutta kaksoisroolista luopuminen voisi selkeyttää toimintaan ja rauhoittaa yhteiskunnallista keskustelua.

Antti Rinteen hallitusohjelmaan kesäkuussa 2019 kirjattiin, että Suomeen tulee luoda avoimuusrekisteri lobbareille: ”Lain tarkoituksena on päätöksenteon läpinäkyvyyden parantaminen ja sitä kautta epäasiallisen vaikuttamisen torjunta”. Valtioneuvosto asetti helmikuussa 2020 parlamentaarisen ohjausryhmän ja asiantuntijatyöryhmän valmistelemaan avoimuusrekisteriä.

Lain valmistelun tueksi Yli-Huttulalle sparrausryhmä

Yli-Huttula nimitettiin asiantuntijaryhmän jäseneksi. Edunvalvontafoorumi asetti Yli-Huttulan tueksi lain valmistelun ajaksi sparrausryhmän, jossa mukana olivat  Tiina Fagernäs (Blic), Harri Järvinen (SAK), Nina Hyvärinen (F-Secure), Mika Mäkilä (Linja-autoliitto), Ilari Kallio (Kaupan liitto), Tiina Perho (MTK), Tiina Rytilä (Metsäteollisuus), Urho Blom (Eurofacts) ja Valtteri Niiranen (Kopiosto). Hyvärinen jätti ryhmän siirrytään muihin tehtäviin.

Koronapandemian alussa alkanut lainvalmistelu tapahtui pitkälti etäkokouksissa. Edunvalvontafoorumi piti säännönmukaisesti tilaisuuksia, joissa Yli-Huttula esitteli lainvalmistelun etenemistä ja haki linjauksia työlleen. 

Yli-Huttula teki virallisissa valmisteluryhmissä valtavan työn vieden lainsäädäntöä näkyvyyden ja avoimuuden suuntaan välttäen kyttäysmentalitettia. Tätä periaatetta Yli-Huttula ja Saarinen ajoivat myös yhteisissä julkisissa esiintymisissään. Tiukan kontrollin kannalla olivat lähinnä tutkijat ja virkamiehet.

Edunvalvontafoorumin edustajana Yli-Huttula korosti valmistelun aikana, ettei rekisteri saa luoda uusia raja-aitoja yhteistyölle eri intressitahojen sekä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välille. Tämän takia rekisterin pitää keskittyä avaamaan lainsäädännön valmisteluun ja budjettivallan käyttöön liittyvää vaikuttamistyötä eikä ulottaa sääntelyä kaikkeen mahdolliseen vuoropuheluun.

Rekisterin soveltamisalaksi eduskunta ja ministeriöt

Oikeusministeriön tilaaman ”Lobbauksen nykytila Suomessa” -tutkimuksen mukaan kansanedustajat, ministerit ja ministeriön korkeimmat virkamiehet kohtaavat eniten lobbaamista. Valtion virastot sen sijaan eivät tutkimuksen mukaan ole erityisen keskeisiä lobbauksen kohteita. Tutkimus tuki sitä lähtökohtaa, että rekisterin soveltamisalaksi on viisasta ottaa ensivaiheessa eduskunta ja ministeriöt. Uusi sääntely oli järkevä ottaa käyttöön maltillisella mallilla eikä liian laajalla soveltamisalalla.

Edunvalvontafoorumi toi vahvasti esille, että ilmoitusvelvollisille ei saa syntyä uudesta sääntelystä kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Valmistelun aikana hallinnollista taakkaa saatiin myös kevennettyä.

Edunvalvontafoorumin aloitteesta lakiin kirjattiin, että perustetaan eri sidosryhmistä koostuva neuvottelukunta seuraamaan avoimuusrekisterin toimintaa. Ajatuksena, että neuvottelukunta voi antaa asiantuntija-apua ja sparrausta Valtiontalouden tarkastusvirastolle rekisterin rakentamisessa ja sen käytön ohjeistuksessa. Neuvottelukunnalle annettiin tehtäväksi laatia hyvät edunvalvontatavan suositukset.  

Mietintö valmistui joulukuussa 2021. Hallitus antoi lakiesityksen sääntelystä kesällä 2022. Laki noudattaa sisällöltään pitkälti Edunvalvontafoorumin jo vuosia aikaisemmin julkaisemia eettisiä periaatteita. Tapaamisrekisteröintiin ei velvoitettu kansanedustajia vaan lobbarit, kuten fooruminkin halusi. Suomen laki on kansanvallan kannalta terveempi kuin EU:n asiaa koskeva säädösviidakko.

Ansaitusti Yli-Huttulasta tuli avoimuusrekisterin neuvottelukunnan ensimmäinen puheenjohtaja. Hän edustaa neuvottelukunnassa Edunvalvontafoorumia.

Edunvalvontafoorumin johtoon Tiina Fagernäs

Yli-Huttula luopui Edunvalvontafoorumin puheenjohtajuudesta 15.11.2023. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin johtaja Tiina Fagernäs Blicistä ja varapuheenjohtajaksi yhteiskuntasuhdejohtaja Sami Sulkko CGI:stä. Verkoston johtoryhmään valittiin johdon erityisavustaja Tiina Perho MTK:stä, yhteiskuntasuhdepäällikkö Janne Salakka Kiinteistöliitosta, johtava neuvonantaja Toni Pakarinen Milttonilta ja johtaja Heta Välimäki Philip Morrikselta. 

Suomi sai vuoden 2024 alussa ensimmäisenä Pohjoismaana lobbauksen avoimuusrekisterin. Edunvalvontafoorumi antoi suuren ja rakentavan panoksen sääntelyyn valmisteluun.

Tämän historiakatsauksen ovat kirjoittaneet 

Matti Saarinen                                                                                                                            

Edunvalvontafoorumin puheenjohtaja 2010 - 2016

Tuomo Yli-Huttula

Edunvalvontafoorumi puheenjohtaja 2016 - 2023